Parantumattomasti sairaita ihmisiä hoitanut on kirjannut viisi asiaa joita ihmiset katuvat ennen kuolemaansa:
1. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta elää omaa elämääni, eikä elämää, jota minulta odotettiin.
Tämä oli kuolevien yleisin toive. Kun elämää katsoo kuoleman hetkellä taaksepäin, on helppo nähdä, kuinka moni unelma jäi toteuttamatta. Suurin osa potilaista ei ollut toteuttanut edes puolta unelmistaan.
2. Toivon, etten olisi tehnyt niin paljon töitä.
Tätä toivoi jokainen miespuolinen potilas. He kaipasivat lastensa nuoruutta ja puolisonsa kumppanuutta ja toivoivat, että olisivat käyttäneet vähemmän aikaa elämästään työelämän oravanpyörässä.
3. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta osoittaa tunteeni.
moni tukahduttaa tunteensa tullakseen toimeen toisten kanssa. Tunteiden tukahduttamisen hintana he tyytyivät keskinkertaiseen eivätkä koskaan kehittyneet siksi ihmiseksi, jollaiseksi olisivat voineet tulla. Ware pitää monen sairastumisen osasyynä tämän aiheuttamaa katkeruutta.
4. Toivon, että olisin pysynyt yhteydessä ystäviini.
Moni potilas oli keskittynyt omaan elämäänsä niin, että oli antanut hyvien ystävyyssuhteiden katketa. Moni katui syvästi sitä, ettei ollut antanut ystävyyssuhteille sitä aikaa ja panosta, jota ne olisivat tarvinneet. Todellisten ystävien merkitys ymmärretään monesti vasta kuolinvuoteella, jolloin voi olla liian myöhäistä.
5. Toivon, että olisin antanut itseni olla onnellisempi.
Tätä katui yllättävän moni. Moni potilas ymmärsi vasta elämänsä loppupuolella, että onnellisuus on pitkälti valinta. Potilaat olivat pysytelleet vanhoissa tavoissa ja kaavoissa. Muutoksen pelko sai heidät esittämään roolia toisille ja itselleen. Moni kaipasi kunnon nauruja ja elämää, johon olisi mahtunut enemmän hassutuksia.
Toivottavasti Sinun listasi on lyhyempi tai sitä ei olekaan, koska olet elänyt täysipainoista elämää!!!
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...