Pikkuyrittäjä ja senioriyrittäjä, No mitäs se nyt sitten on?

Minulle esiteltiin pikkuyrittäjä-projekti, joka on aivan riemastuttava hanke, jossa 10-vuotiaat koululaiset saivat tehtäväkseen perustaa pienissä ryhmissä yrityksiä.

Heidän suunnittelemistaan logoista mainostoimisto teki oikeat logot ja bannerit ja sitten tuotteille järjestettiin koulussa myyntipäivä. Fantastisia innostuneita pikkuherroja ja-rouvia oli myymässä tuotteitaan; leipiä ja sämpylöitä, kotonatehtyä suklaata, kakkuja, koruja, ja myyntipuheet oli harkittuja, tekemisen riemu huipussaan ja asiakkaat iloisia.

Jos saamme edes osastakin näistä tulevaisuuden yrittäjiä, ei ole huolen häivää.

http://youtu.be/y58HpDfX3xQ

Samanlainen asenne tulisi olla myös aikuisilla yrittäjillä suhteessa tekemisiinsä ja yritykseensä ja yrittämiseensä.

Pikkuyrittäjistä innostuneena mietin, että miten hauskaa olisi järjestää samanlaista senioritoimintaa eläkeläisille, tai muuten työelämästä sivussa oleville.

Yhteiskunnalle ei liene haitaksi, jos eläkeläisiä aktivoitaisiin tekemään senioriyrittäjyyttä, se olisi hauskaa, aktivoivaa, ja siitä saisi lisätuloa. Yhteiskunnan tulisi olla siten mukana, että pienistä tuloista ei verottaja ota mitään ja jos tulot nousevat tarpeeksi suureksi, niin maksamalla 5-10% omalla sosiaalitunnuksellaan olisi velvollisuudet hoidettu.

Toiminta voisi olla mitä vain, sukkien kutomisesta ja pullien tekemisestä konsultointiin. Kyllähän näitä tehdäänkin, mutta se että sitä systemaattisesti järjestettäisiin ja tuettaisiin ja autettaisiin, ei tapahdu.

Olisi aivan mahtavaa, jos tällainen porukka lähtisi toteuttamaan yrityksille palvelun myymistä. Meillä kun niin usein valitetaan huonosta palvelusta, voisivat senioriyrittäjät myydä palvelua.

Siis esimerkiksi joku lauantai 20 hengen ryhmä pakkaa citymarketissa ihmisten ostoskasseja pari tuntia ja kauppias maksaa heille jonkun summan siitä.

Yrityksissä voitaisiin käydä antamassa 5-10 minuutin hartiahieronta henkilökunnalle, auton ikkunoiden pesu kaikille huoltoaseman asiakkaille, tällä ei ole mitään rajaa.

Advertisement

Esimiestaidot vai alaistaidot?

Useasti kuulee kritiikkiä päälliköitä ja johtajia kohtaan heidän esimiestaidoistaan. Monestihan esimiestehtäviin nostetaan asiantuntija, tai myyntipäälliköksi talon paras myyntimies. Yrityksiin pitää saada muitakin urakehitysmalleja, kuin että esimiestehtäviin nostetaan ihmisiä, joiden paras osaamisalue on muualla kuin ihmisjohtamisessa.

Samalla kun esimiehiltä vaaditaan Jumalan verran ymmärrystä ja anteeksiantoa, unohdetaan että yritys on työyhteisö, perhe, jonka joka jäsenellä on velvollisuuksia.

Mielelläni peräänkuuluttaisin myös alaistaitoja. Opetetaanko jossain koulussa nuorille, miten työelämässä tulee käyttäytyä, tai onko ammattiliiton kursseilla erillistä oppiainetta nimeltä alaistaidot?

Eipä taideta kenellekään opettaa tätä aikalailla perustaitoihin kuuluvaa asiaa. Nuoret menevät töihin ymmärtämättä juurikaan miten siellä pitää toimia ja käyttäytyä. Jos taidot puuttuvat jo työtä hakiessa, saattaa ura loppu ennenkuin se pääsee alkamaankaan.

Jos ei muualla, niin ainakin kotona lapsille pitää opettaa jo pienestä pitäen, että kun kotiin tulee vieraita, käydään reippaasti esittäytymässä, kätellään reilulla otteella ja katsotaan silmiin. Tällä ollaan jo pitkällä taidoissa.

Sitten pitää ymmärtää, miksi työnantaja maksaa palkan, siis siitä että suoritat sinulle annetun tehtävän mahdollisimman hyvin ja tunnollisesti, ei enempää,eikä vähempää.

Työyhteisössä erilaiset ihmiset joutuvat olemaan keskenään hyvin paljon tekemisissä, joten oman henkisen hyvinvoinnin kannalta erilaisuuden sietäminen ja toisen hyvien puolien korostaminen ja heikompien puolien jättäminen vähempään arvoon helpottaa toimeentuloa.

Hyvä olisi myös miettiä, miksi yritys on olemassa, mitä yrittäjä haluaa ja miksi esimies vaatii tiettyjä asioita. Tosin nämä ovat yrityksen tehtäviä kertoa ihmisille, mutta kun hahmottaa oman paikkansa suhteessa yrityksen toimintaan on työ motivoivampaa.

Tässä oli hieman alkuajatusta työyhteisön hyvinvoinnista ja alaistaidoista, jatketaan keskustelua.

 

Mikä on yrittäjän tehtävä?

Olen pohtinut mikä on yrittäjän tehtävä?

Yhteiskunnallisesti yrittäjän tehtävä lienee tuottaa verotuloja yhteiskunnalle ja työpaikkoja ihmisille. Mielellään joka vuosi enemmän.

Yrityksen kannalta yrittäjän tulee pitää huolta että kassavirta on jatkuvaa ja riittävää, jotta kaikki velvollisuudet voidaan hoitaa ajallaan ja että yrityksen arvo kasvaa.

Työntekijöiden kannalta yrittäjän tulee pitää huoli työntekijän fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista siten, että työpaikka on jatkuva, siellä on turvallista työskennellä, eikä työntekeminen aiheuta kohtuutonta henkistä painetta. Työpaikan viiihtyvyyteen tulee panostaa ja työntekijöiden keskinäiset välit tulee olla kunnossa.

Yrittäjän perheen kannalta yrittäjän tehtävänä on tuoda elanto ja mielellään joka kuukausi. Normaali työaika olisi suotavaa, lasten koulunkäynnin tukemiseen ja harrastuksiin olisi löydettävä aikaa. Parisuhde vaatii oman aikansa.

Yrittäjän itsensä kannalta olisi ymmärrettävä että kellossa on vain 24 tuntia aikaa hoitaa kaikki nämä asiat ja mielellään niin että 8 tuntia lepoa, 8 tuntia vapaa-aikaa ja 8 tuntia yrittämistä.

Tämä yhtälö ei voi toimia, ellei ympärilleen saa hyvää turvaverkkoa; hyviä työntekijöitä joihin voi luottaa, hyviä ystäviä, yrittäjäkolleegoita joiden kanssa jutella ja jakaa huolensa ja ilonsa.

Verkostot ovat lähes yhtä tärkeitä kuin yrityskin, koska yrittäminen ei ole tavallisen ihmisen työtä, se on supermiehen hommia, pitää olla joka asian asiantuntija, kaikenmaailman sidosryhmät imevät aikaasi ja resurssejasi säälimättä 24/7 ja siinä sivussa on perheen arki hoidettavana.

Tämä ei ollut mikään ruikutuspuheenvuoro vaan mieluumminkin oodi yrittämiselle. Vaikka Suomi on byrokraattien ja byrokratian taivas, on täällä silti mitä mainioin yrittää, verotus on aina välillä ennustettavaa ja ainakin varmaa, työntekijät ovat luotettavia ja aina löytyy joku, joka arvostaa yrittäjää ja yrittämistä, Kiitos siitä.

 

Suomi, mielensäpahoittajien Ameriikka!

Täällä lottovoittajien maassa, jossa meille muille on jäänyt käteen 4 ja lisänumero, on kuitenkin päävoiton voittajia mielensäpahoittajat.

Meillä kun jollekin tulee paha olo joko siitä että toiset juovat liikaa tai toiset juovat liian vähän, tai vihreä väri on väärä, tai keltainen tai musta tai vaikkapa valkoinen, saa mielensäpahoittaja kuitenkin palkintonsa siitä että media tarttuu näihin koukkuihin ja kaikki oman elämänsä sankarit  ja koulukiusatut heittävät vettä myllyyn jotta kaikilla olisi oikein paha olla niin johan mielensäpahoittajilla on hyvä fiilis.

Näiden sankareiden takia meillä säädetään uusia sääntöjä ja lakeja jotka vaikeuttavat normikansalaisen elämää. Eikö näitä voitaisi hajasijoittaa jollekin saarelle, joka hinattaisiin aluevesirajan ulkopuolelle. Voisivat perustaa sinne oman mielensäpahoittajien valtakunnan ja riutua siellä onnellisina surkean elämänsä loppuun asti ja nauraa meidän muiden tyhmyydelle. Mens Sana in Corpore Sano.

Timon Hallitsematon hallitusretki!

Asuipa kerran nuori mies Raumalla, Timo kutsumanimeltään. Jo nuorena oli herra aktiivinen ja liittyi esikuvansa Vennamon SMP:hen jo 16-vuotiaana. Kaatuipa sitten maaseudunpuolue ja saunassa Timo päätti ystäviensä kanssa perustaa Perussuomalaiset- puolueen jatkamaan Veikon rötösherra-jahtia. Tekipä Timo jytkyn vaaleissa ja sai varsin kovat kannatusluvut protestijoukolleen ja niinpä marssi tämä varsin sekalainen sateenkaarijoukko eduskuntaan vaikkeivat niin kovasti homoja tai erilaisuutta kannattaneetkaan.

Timo, tässä vaiheessa jo vanha kehäkettu tiesi että talous oli kuralla, eikä kovin helpolla parane, ilmoitti etteivät tule hallitukseen. Viisas päätös.

Nytpä herralla olisi tulossa hallituspaikka tarjolle, mutta kun vieruspuolueissa viriää kapinahenkeä, pistää se miettimään miten perussuomalaisten vene pitäisi navigoida hallitussatamaan, kun ei ole venettä, osalla airot, yhdellä moottori ja juuri kukaan ei tiedä navigoinnista mitään.

Olen kaksi kertaa veikannut oikein Timon enkeleiden tulevaisuuden, mutta nyt on mielenkiintoinen paikka. Seuraavan hallituksen pitää tehdä kipeitä ratkaisuja, eikä siinä enää korupuheet auta, vaan on vastattava huutoonsa ja tästä jengistä pitäisi löytää muutama pätevä ministeriehdokas. Onnea valitsemallasi tiellä Timo, ei voi ainakaan miestä siitä moittia, etteikö yritystä ole, nyt vain pitää pystyä toimimaan yhteiskunnan edun mukaisesti ja johtaa sekalaista joukkoa siten että se pystyy hedelmälliseen yhteistyöhön. Etpä ole helppoa pestiä itsellesi hankkinut, onneksi se on vapaaehtoista.

Kansalaisten Foorumi

Olen joskus aiemminkin kysellyt kansalaisten foorumin perään. Kysymys olisi keskustelupaikasta joka keskittää ja koordinoi poliitikkojen, virkamiesten ja kansalaisten välisen kommunijkaation yhteen paikkaan. Foorumi voisi linkittää twitterin, facebookin instagramin ja muut alustat yhteen paikkaan. Jokaisen itseään kunnioittava poliitikko joka on oikeasti kiinnostunut kansalaisten ajatuksista tulisi olla jäsenenä foorumissa.

Väitän että poliittinen keskustelu ja media elävät monessa asiassa eri maailmassa kuin tavallinen tallaaja ja veronmaksaja. Välillä tuntuu siltä että kansalaista pidetään liian tyhmänä ymmärtämään politiikkaa ja varmaan EU-politiikkaa ei ymmärräkään, ja jos joku luulee ymmärtävänsä on väärässä, koska ei Brysselissäkään ymmärretä.

Olen aivan varma että 5 miljoonaisesta kansasta löytyy mainioita ratkaisuja moneen käytännön ongelmaan joista poliitikot voisivat ottaa kopin ja viedä palloa kohti kotipesää, jos vain kohtaaminen olisi tehty helpommaksi kuin pitää vain pullakahvituksia Esson baarissa kerran vuodessa.

Yhteiskunnan tulisi moderoida foorumia ja rekisteröitymällä voisi sitten kysymyksiä ja ratkaisuja esittää, joita sitten voidaan yhdessä kehittää ja parhaimmat ajatukset viedään eteenpäin ja huonot jäisivät aikakirjoihin kertomaan ajan hengestä.

Tällainen foorumi olisi parhaimmillaan kansanvaltaa muulloinkin kuin vaalipäivänä ja ujoimmat poliitikot voisivat vakoilla mitä kansalaiset ajattelevat ja heittää kansan ajatuksia sitten suurena viisautena suustaan.

Niin että onx Jutta fyrkkaa tällaiseen? Voi maksaa monta tuhatta (siis euroa eikä tuhatta miljoonaa)