On helppo mollata nuorisoamme, tehdyistä tai tekemättömistä asioista, mutta meidän on syytä katsoa ensiksi syvään silmiin sitä kaveria, joka katsoo meitä peilistä.
Me vanhemmat kansalaiset ruikutamme joka asiasta, näemme peikkoja joka kannon takana, olemme rasisteja, muka uskovaisia, laiskoja, ilkeitä ja kateellisia. Ei tietenkään kaikki, mutta luvattoman moni.
Mutta katso meidän nuorisoa, fiksuja kavereita, joille koko maailma on avoinna, nähdään kaikenlaisia mahdollisuuksia, kansallisuus tai kieli ei ole keskustelunaihe, kaikki härpäkkeet otetaan haltuun minuutissa, oli sitten kysymys kaukosäätimestä tai padista.
Mitä me olemme arvostelemaan näitä briljantinkirkkaita, ei vielä maailman hiomia timantteja, jotka Suomalais-ugrilaiseen tapaan pitää nöyriksi ja kuuliaisiksi taputteleman.
EI sanon minä, ei arvostella, vaan antakaa kaikki avaimet käteen ja mahdollisuudet avata niin monta ovea kuin ehtii ja antakaa pään kopsahtaa muutamaan petäjään, mutta pyrkikää estämään ettei pää osu koko metsän puihin, niin hyvä tulee.
Nuorisosta tulee ne kaverit, jotka keksivät ratkaisun syöpään, ilmaston lämpenemiseen ja moneen muuhun asiaan, joita emme edes osaa kuvitella.