Rai Rai Rai-politiikka

Meidän suomalaisten on syytä ryhtyä elämään sekä työssä että vapaa-aikana seuraavien ajatusten mukaisesti, joita kutsun rai rai rai-politiikaksi:

1. Rakkaus

-opettele rakastamaan omaa elämääsi ja sitä mitä teet, on paljon helpompaa, kun hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet, etkä vertaa itseäsi tai työtäsi koko ajan muihin. Todennäköisesti työsi on ihan ok ja sinäkin olet ihan mukiinmenevä persoona. Se riittää, se on hyvä, se on jopa erittäin hyvä.

2. Asenne

-valitsemalla voittaja-asenteen voittaa. Näkemällä ympärillään vain ratkaistavia haasteita eikä enää ollenkaan ongelmia lopputuloksena toimintaa ja ratkaisuja lamaannuksen tilalla.

-pienellä asenteen korjaamisella on helpompaa elää, saa parempia tuloksia aikaan ja kun näin tapahtuu, lisää se itseluottamusta ja onnistumisia moninkertaisesti, jolloin menestys lisääntyy lumipallon lailla.

-Hymy on hyvä asenne

3.Intohimo

– tee kaikki mitä teet intohimolla. Se on hauskempaa, tuottoisampaa, sitä arvostetaan, vaikka luulet ettei kukaan näe tai arvosta, niin kyllä näkee ja arvostaa. Vaikka viet roskapussia, niin vie sekin intohimolla, rakkkaudella ja ylpeydellä, se leviää muihinkin ja tällaiset ihmiset etenevät urallaan, kun moni jää paikalleen murehtimaan omaa surkeuttaan ja sitä miten yhteiskunta heitä sortaa, vain sen takia, että he eivät ymmärtäneet ottaa omaa elämäänsä haltuun.

Siis Sipilä ja kumppanit, ei enää vatulointia vaan Rai Rai Rai-politiikkaa…sitä kansa tarvitsee

Advertisement

Lakutehtailijan ajatuksia työelämästä

Suomessa on hyvä yrittää. Kaikelle toiminnalle on lait, direktiivit ja määräykset. Sitten meillä on vielä varsin toimiva virkamieskoneisto tarkastamassa, että kaikki on niinkuin Brysselissä on määrätty, jos ei ole selvillä joka vaatimuksesta, niin virkamies on aina valmis sinulle aukottoman totuuden kertomaan. Tämä on hyvä juttu.

Vaikeampi asia on ymmmärtää että Suomessa työmarkkinoita on hallinnut 50-luvulta lähtien AY-liike, joka on päästetty vapaasti mellastamaan ja kiristämään itselleen oikeudet, jotka ovat varmasti olleet joskus tarpeellisia, mutta ehkä nykypäivän palveluyhteiskuntaa ei voida pyörittää vanhalle suurteollisuudelle suunnitelluilla ehdoilla. Paperimiehillä (niillä muutamalla joita vielä on) lienee yhä edelleen lauantaityöstä saunalisä, joka perustuu siihen että ennen oli lauantaisin sauna ja siitä sai korvauksen, jos joutui olemaan töissä. Tämä jengi on ihan itse hoitanut vaatimuksillaan duuninsa pois lakkoherkkyydellään ja loputtomilla vaatimuksillaan ja joustamattomuudellaan. Onko oikein, että ne jotka lakkoilemalla saavat suurimmat vahingot aikaan, saavat parhaat palkat ja edut ja ne jotka tekevät duunia sydämmellään kuten hoitoala ovat heikommalla?

AY-liikkeellä on heikko tulevaisuus, jos eivät päivitä toimintatapojaan ja henkilöstöään nykypäivään. Työntekijäpuoli tarvitaan, mutta punaniska jäsenistökin eläköityy eikä nykynuorta ei hirveästi kiinnosta AY-liike joka on iso mörkö Hakaniemessä, joten on muutoksen aika, tai sitten hidas kuolema.

Muutoksesta keskustellaan kovasti, mutta esim. paikallisen sopimisen esteeksi demarit ja vassarit näyttävät välittömästi punaista korttia ja jyrkkä ei, luullen että sopimisessa on kysymys vain palkastaja etenkin sen alentamisesta.

Suomalainen työ tarvitsee joustoa lähinnä siinä että töihin ottaminen on yksinkertaista, huonosta työntekijästä eroon pääseminen ei ole mahdotonta ja että työnantajalla on mahdollisuus huonoina aikoina tehdä sopimuksia työntekijöiden kanssa joustoista ilman että ainut mahdollisuus on pistää jengiä pihalle, tai jengi pistää perseet penkkiin heti jos ei tehdä niinkuin liitto määrää.

Mielestäni päiväkin kuukaudessa työelämässä on parempi kuin kotona ja siihen pitäisi työnantajien pyrkiä; antamaan ihmisille mahdollisuus päästä kiinni työelämään, vaikka lyhyeksikin aikaa. Hyvä työntekijä ansaitsee aina paikkansa ja palkkansa, kunhan hänelle annetaan siihen mahdollisuus.

Keskustelu työajan pidentämisestä on mielestäni aika turhaa, olennaisempaa on työpaikan sisällä käydä keskustelua siitä mitä työpäivän aikana saadaan aikaiseksi, ei siitä kauanko työpaikalla ollaan. Työnantajan pitää antaa työntekijälle mahdollisuus vaikuttaa oman työnsä sisältöön ja mielekkyyteen, onhan hän työnsä paras asiantuntija, eikä ylhäältä päin sille pitäisi antaa rajoituksia, vaan raamit ja tavoitteet, joita yhdessä seurataan ja kehitetään.