Uudenvuodenpuhe ihmiseltä ihmiselle!

Armon vuonna 2016 toivon suomalaisten toimivan toisin kuin vuonna 2015.

Lopetetaan toisten syyttely, katsotaan peiliin.

Ei sinun ongelmasi johdu pakolaisista, poliitikoista,virkamiehistä, puolueista, työttömistä, erivärisistä, homoista, EU:sta, eurosta, Natosta, FBI:stä, Venäjästä, maahanmuuttajista, pomosta, alaisista, AY-liikkeestä, säästä, ufoista, tai mistään muustakaan ulkopuolelta tulevasta.

Näitä tahojen taakse on helppo mennä lymyilemään ja syyttää milloin mistäkin.

Ainut asia johon oikeasti voit vaikuttaa löytyy korviesi välistä.

En tiedä mistä on syntynyt käsite suomalainen sisu, ainakaan nykyään, kun mediaa ja Somea seuraa. Periksiantajien ja ruikuttajien maata tästä näytetään rakentavan.

Kyllä Mannerheim-ristien ritarit häpeävät pilven päällä tätä menoa.

Jokainen meistä voi tehdä muutoksen tänään.

ASENNE

Ota elämä omaan haltuusi. Asenne on tärkein työkalusi.

INTOHIMO

Tee asiat intohimolla, se tarttuu ja erottaa menestyjät muista

RAKKAUS

Rakkaus tekemiseen antaa merkityksen elämälle

Ei huomenna, vaan tänään sinä kirjoitat huomisen historiaa, on itsestäsi kiinni, onko se ruikuttava romaani, vai mielenkiintoinen jännitystarina.

Uskalla ajatella suuria, ole ylpeä itsestäsi ja tekemisistäsi ja muista että muutokset tulevat vain pienin askelin ajan kanssa, lakupala kerrallaan.

Mainiota Vuotta 2016

 

 

 

Nälkä….muistatko tunteen?

Pieni pilkahdus nälän tunteesta ja löydät itsesi jääkaapilta tai keksivarastoa tyhjentämästä?

Nykyihminen ei enää syö nälkäänsä, vaan suorittaen syömistä yhden kerran päivässä; aamusta iltaan.

Sama ilmiö on myös työelämässä. Menestyksen ja työnteosta nauttimisen nälkä on kateissa. Työpaikalla käydään suorittamassa työtehtäviä sen enempää ajattelematta, kiire on, esimies vaatii, mutta jokin kipinä on kateissa.

Useimmiten ongelma selviää katsomalla peiliin; siellähän se väsähtänyt duunari lymyilee kulahtaneen jakun tai pikkutakin syövereissä itsesäälissä piehtaroiden ja kovaa maailmaa manaillen.

Saattaapi olla että mieleen on joskus pilkahtanut, että syy voikin olla MINUSSA, eikä yrityksessä, esimiehessä, työkavereissa, virkamiehissä,poliitikoissa, maahanmuuttajissa, Putinissa tai ilmastonmuutoksessa.

Ei vika ole sinussa, vaan asenteissasi. Olet pikkuhiljaa ajautunut suorittamaan sen enempää ajattelematta, kipinäsi on sammunut ja aiempien vuosien dynaamisuutesi on sulanut makkaraksi vyötärölle.

No trouble, jokainen päivä on ainutlaatuinen. SINÄ voit itse päättää miten päiväsi käytät; oletko ystävällinen, utelias, kiinnostunut ympärilläsi olevista asioista, ihmisistä. Voit rauhassa nauttia tekemistäsi virheistä, onnistumisista, voit kirjata niitä ylös, jotta saat niistä iloa vielä vuosienkin jälkeen. Yritä ymmärtää ympäristöäsi, toisten käyttäytymistä, yrityksen tavoitteita. Jos et saa langan päästä kiinni, niin kysy, ei kysymisestä ketään rangaista.

Etsi vanhat ystäväsi, jatka vanhaa harrastustasi, käy elokuvissa, teatterissa, torilla ja ennenkaikkea nauti elämästäsi ja työstäsi!

Rai Rai Rai-politiikka

Meidän suomalaisten on syytä ryhtyä elämään sekä työssä että vapaa-aikana seuraavien ajatusten mukaisesti, joita kutsun rai rai rai-politiikaksi:

1. Rakkaus

-opettele rakastamaan omaa elämääsi ja sitä mitä teet, on paljon helpompaa, kun hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet, etkä vertaa itseäsi tai työtäsi koko ajan muihin. Todennäköisesti työsi on ihan ok ja sinäkin olet ihan mukiinmenevä persoona. Se riittää, se on hyvä, se on jopa erittäin hyvä.

2. Asenne

-valitsemalla voittaja-asenteen voittaa. Näkemällä ympärillään vain ratkaistavia haasteita eikä enää ollenkaan ongelmia lopputuloksena toimintaa ja ratkaisuja lamaannuksen tilalla.

-pienellä asenteen korjaamisella on helpompaa elää, saa parempia tuloksia aikaan ja kun näin tapahtuu, lisää se itseluottamusta ja onnistumisia moninkertaisesti, jolloin menestys lisääntyy lumipallon lailla.

-Hymy on hyvä asenne

3.Intohimo

– tee kaikki mitä teet intohimolla. Se on hauskempaa, tuottoisampaa, sitä arvostetaan, vaikka luulet ettei kukaan näe tai arvosta, niin kyllä näkee ja arvostaa. Vaikka viet roskapussia, niin vie sekin intohimolla, rakkkaudella ja ylpeydellä, se leviää muihinkin ja tällaiset ihmiset etenevät urallaan, kun moni jää paikalleen murehtimaan omaa surkeuttaan ja sitä miten yhteiskunta heitä sortaa, vain sen takia, että he eivät ymmärtäneet ottaa omaa elämäänsä haltuun.

Siis Sipilä ja kumppanit, ei enää vatulointia vaan Rai Rai Rai-politiikkaa…sitä kansa tarvitsee

Lakutehtailijan ajatuksia työelämästä

Suomessa on hyvä yrittää. Kaikelle toiminnalle on lait, direktiivit ja määräykset. Sitten meillä on vielä varsin toimiva virkamieskoneisto tarkastamassa, että kaikki on niinkuin Brysselissä on määrätty, jos ei ole selvillä joka vaatimuksesta, niin virkamies on aina valmis sinulle aukottoman totuuden kertomaan. Tämä on hyvä juttu.

Vaikeampi asia on ymmmärtää että Suomessa työmarkkinoita on hallinnut 50-luvulta lähtien AY-liike, joka on päästetty vapaasti mellastamaan ja kiristämään itselleen oikeudet, jotka ovat varmasti olleet joskus tarpeellisia, mutta ehkä nykypäivän palveluyhteiskuntaa ei voida pyörittää vanhalle suurteollisuudelle suunnitelluilla ehdoilla. Paperimiehillä (niillä muutamalla joita vielä on) lienee yhä edelleen lauantaityöstä saunalisä, joka perustuu siihen että ennen oli lauantaisin sauna ja siitä sai korvauksen, jos joutui olemaan töissä. Tämä jengi on ihan itse hoitanut vaatimuksillaan duuninsa pois lakkoherkkyydellään ja loputtomilla vaatimuksillaan ja joustamattomuudellaan. Onko oikein, että ne jotka lakkoilemalla saavat suurimmat vahingot aikaan, saavat parhaat palkat ja edut ja ne jotka tekevät duunia sydämmellään kuten hoitoala ovat heikommalla?

AY-liikkeellä on heikko tulevaisuus, jos eivät päivitä toimintatapojaan ja henkilöstöään nykypäivään. Työntekijäpuoli tarvitaan, mutta punaniska jäsenistökin eläköityy eikä nykynuorta ei hirveästi kiinnosta AY-liike joka on iso mörkö Hakaniemessä, joten on muutoksen aika, tai sitten hidas kuolema.

Muutoksesta keskustellaan kovasti, mutta esim. paikallisen sopimisen esteeksi demarit ja vassarit näyttävät välittömästi punaista korttia ja jyrkkä ei, luullen että sopimisessa on kysymys vain palkastaja etenkin sen alentamisesta.

Suomalainen työ tarvitsee joustoa lähinnä siinä että töihin ottaminen on yksinkertaista, huonosta työntekijästä eroon pääseminen ei ole mahdotonta ja että työnantajalla on mahdollisuus huonoina aikoina tehdä sopimuksia työntekijöiden kanssa joustoista ilman että ainut mahdollisuus on pistää jengiä pihalle, tai jengi pistää perseet penkkiin heti jos ei tehdä niinkuin liitto määrää.

Mielestäni päiväkin kuukaudessa työelämässä on parempi kuin kotona ja siihen pitäisi työnantajien pyrkiä; antamaan ihmisille mahdollisuus päästä kiinni työelämään, vaikka lyhyeksikin aikaa. Hyvä työntekijä ansaitsee aina paikkansa ja palkkansa, kunhan hänelle annetaan siihen mahdollisuus.

Keskustelu työajan pidentämisestä on mielestäni aika turhaa, olennaisempaa on työpaikan sisällä käydä keskustelua siitä mitä työpäivän aikana saadaan aikaiseksi, ei siitä kauanko työpaikalla ollaan. Työnantajan pitää antaa työntekijälle mahdollisuus vaikuttaa oman työnsä sisältöön ja mielekkyyteen, onhan hän työnsä paras asiantuntija, eikä ylhäältä päin sille pitäisi antaa rajoituksia, vaan raamit ja tavoitteet, joita yhdessä seurataan ja kehitetään.

Veronmaksajansuojelulautakunta

Suomeen pitää perustaa lautakunta, joka puuttuu yhteiskunnan tehottomuuteen, typeryyksiin ja saamattomuuteen.

Kootaan lautakuntaan eri alojen fiksuja asiantuntijoita ja ilmiannetaan sinne yhteiskunnan onnistumisia.

Jos yhdessä osoitteessa on kerättynä onnistuneet käytänteet, voitaisiin niitä siirtää epäonnistuneisiin lautakunnan ohjeistuksella.

Suomesta löytyy varmasti kuntia, joissa pystytään tuottamaan kansalaisille tavallista parempia palveluita samalla rahalla kuin muualla huonoa palvelua, sairaaloita jotka ovat tehokkaita, kouluja, joissa on poikkeuksellisen hyvä ruoka, vanhainkoteja joissa on terveempiä ja onnellisempia vanhuksia.

Siis eräänlainen onnistumisien pankki, jonka johtokunta voi jakaa korotonta lainaa hieman huonommille asiakkaille, jotta heidänkin unelmansa saadaan toteutettua.

Ei ole mikään ylivoimanen eikä mielettömän kallis kehityslautakunta, yliopiston opiskelijat tähän projektiin ja kerätään vapaaehtoinen porukka fiksuja ihmisiä elämän eri osa-alueilta kasaan; tieteen, taiteen, ehkä jopa politiikan, yrityselämän ja muiden tarpeellistan alojen puolelta. Presidentin tuki mukaan ja action…olisiko kolmen vuoden päästä yhteiskunnan rattaat niin hyvin rasvattu että pyörät pyörisivät nopeammin kuin velkasumman numerot. Tällainen riski kannattaisi ottaa!!!

Maailmassa on toivoa!

On mahtavaa kun euroviisuehdokkaaksi valitaan Pertti Kurikan Nimipäivät. Herroilla on asennetta enemmän kuin valtiolla on velkaa.

Muutenkin kun katsoo nuorempaa polvea, on hienoa nähdä positiivista uskoa, toivoa, haaveita, eikä mikään ole niiden esteenä.

Nuoret muusikot Robin, Kasmir, Cheek, Elastinen,Nopsajalka JVG:n pojat ja monet muut laulavat positiivisuus edellä, ovat fiksua porukkaa ja mitä mainioimpia roolikuvia nuoremmilleen ja etenkin vanhemmalle vähän ryppyotsaiselle sukupolvelle.

Tätä samaa asennetta on aina ollut myös kilpalumilautailijoiden kesken, iloa, reiluutta ja tekemisen meininkiä.

siis ASENNETTA, ILOA, TEKEMISEN MEININKIÄ JA REILUUTTA !!!!!

Tätä me tarvitaan, jotta nostamme Suomi Oy:n pystyyn, ei ruikutusta vaan tekoja.

Lupaan omalta osaltani toteuttaa jotain yleistä hyvää ja iloa lisääviä juttuja, joista kerron kunhan ne ovat toteuttamispisteessä.

Siihen asti kohti ääretöntä ja sen yli!!

Onnellinen mies

Minä olen onnellinen mies. Elämässä on kaikki kohdallaan.

Vaimokin ymmärtää suurimman osan puheistani, lapsista näyttää tulevan ihan täyspäisiä, koirakaan ei pure minua.

Bisneksetkin sujuvat, vouti ei ole kolkutellut ovia.

Olen rikas…siis terve.

En ole antanut matalamielisyyden,negatiivisuuden ja vanhojen muistelemisen pilata onnellisuuttani, elän hetkessä ja uskon

hyvään tulevaisuuteen ja unelmien toteutumiseen.

Verkostoissa on voimaa, vai onko?

Ystäväni Ville Tolvanen on ansiokkaasti kirjoittanut monta artikkelia verkostojen voimasta ja rakentanut digitalist networkin, mutta miksi verkostot eivät toimikaan niin hyvin kuin voisi kuvitella?

Koska verkostoissa on IHMISIÄ, jotka ovat laiskoja, välinpitämättömiä ja haluavat saavuttaa muiden kustannuksella menestystä omassa elämässään.

Verkostoissa kuten muissakin yhteisöissä on muutama kantava voima joiden harteilla koko show pyörii, suurin osa muista on hangoround-jäseniä, jotka ovat mukana joko tahtomattaan tai siksi että voivat kertoa ympäristölleen kuinka tärkeä ihminen hän on, kun on mukana kaikenmoisissa järjestöissä, urheiluseurojen hallituksissa jne. tekemättä kuitenkaan juuri mitään oikeasti arvokasta yhteisössä, paitsi tietysti arvostelemassa kantavien voimien tekemisiä ja tekemättä jättämisiä.

Miksei yhteisötkin voi toimia kuten moottoripyöräjengit, uudet hangoround-jäsenet saavat tehdä kaiken raa’an työn, kun taas ansioituneemmat vanhemmat jäsenet pääsevät helpommalla ja etenemismahdollisuudet ovat kaikkien tiedossa.

Onko maailmamme muuttunut passiiviseksi, jossa ihmiset vaativat harrastustoiminnassa ja muissa yhteisöissä palvelua jäsenmaksua vastaan haluamatta ottaa itse vastuuta juurikaan mistään?

Itsekkyyden ja laiskuuden ikeen voi helposti jokainen meistä lannistua, joten muista seuraavan kerran kun olet yhteisösi toista jäsentä mollaamassa ajatella hieman mitä hyvää olet itse antanut yhteisöllesi vastikkeetta.

Keskinkertaisuuden kirous

Keskinkertaisen suorituksen, palvelun tai tuotteen hyväksyminen on ihmiskunnan suurin rikos. Hyvä on helppo tunnistaa sekä huono, mutta keskinkertainen on jotain sellaista jonka näemme ja hyväksymme joka päivä ja se on meille monelle standardi.

Huonollekin voi olla perusteena vaikkapas hinta, mutta keskinkertaiselle ei ole mitään perustetta, se on irvikuva huonolle ja hyvälle, keskinkertainen ei ole mitään. Se on yritelmä huonosta joka ei ole päätynyt mihinkään.

Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon; Liptonin tee on kitkerää, johon lehdet on valittu antamaan teehen oikean väri, mutta on unohdettu maku.Tieto osaa tuottaa vain joko huonoa tai keskinkertaista palvelua, Nokian nykypuhelimet saavat tuhannet käyttäjät hermoromahduksen partaalle, Microsoftin tuotteiden rekisteröiminen on vaikeampaa kuin veturin lainaaminen VR:ltä.

Valitettavasti tämä lista tulisi olemaan pitempi kuin hyvien ja huonojen tuotteiden lista. En tiedä mistä lähtien jonkinlaisen tuotteen/palvelun tekeminen on tullut standardiksi, ehkä kvartaalimaailma ja siihen liittyvät tulostavoitteet sekä ostajien täydellinen haluttomuus maksaa tuotteista juuri mitään on ajanut meidät keskinkertaisuuden tielle.

Tämä leikki tulee  kaikille niiiin paljon kalliimmaksi kuin kerralla kunnollisten tuotteiden tekeminen, että tulemme maksamaan tätä laskua vielä pitkään, kaikki nämä huonosti tehdyt rakennukset joudutaan tekemään uusiksi sensijaan, että ne olisi kerralla

tehty kunnolla.

onneksi sentään maailmassa on hyvin tehtyjä asioita, se on valinta- ja asennekysymys miten itse tekee valintoja oman tekemisensä ja omien valintojensa suhteen.

Ruikutus, uusi vientiaseemme !!

Jos me suomalaiset käyttäisimme kaiken valittamiseen ja arvosteluun käytetyn ajan hyvän tekemiseen olisi meillä niin paljon energiaa, jotta voisimme viedä sitä Saksaan ja he voisivat laittaa kaasuputken poikki. Tällainen valtava lahjakkuus, ehtymätön suomalainen luonnonvara kuten toisten arvosteleminen pitäisi todellakin saada hyötykäyttöön.

Olisiko Pateettisuus ja kateellisuus seuraava vientiartikkelimme?

Siinä sitä olisi peruspositiivinen Ameriikan poika ihmeissään kun myytäisiin konteittan huonoa fiilistä suoraan Suomesta. Vitutusta vähällä vaivalla. Surkeutta säälittä samalla summalla. Kateellisuutta kaupan päälle.

Ei mitään niin huonoa mitä ei suomalaisella asenteella huonommaksi saisi-slogan voisi komeilla  ulkomaankauppaministerin rintamuksessa, tietysti suomeksi.

Tai sitten voidaan tehdä asioita toisin ja nähdä enemmän ratkaisuja ja vähemmän ongelmia.